KISAT !

Elikkä Helatorstaina lähdimme Fiinan ensimmäisiin kisoihin Nastolaan. Mukaan lähtivät myös Hellu ja Pola. Tämä oli Fiinalle erityisen jännä päivä, koska ensinnäkin se ei ollut ikinä matkustanut toisen hevosen kanssa. Toiseksi, tämä oli sille aivan uusi tilanne että mennään toiseen paikkaan ratsastamaan, ja kolmanneksi, vieraat hevoset verryttelyssä. Fiina pelkää muita hevosia ihan yltiöpaljon... 

No, meillä oli aikainen lähtö joten olimme tallilla jo kuudelta. Heinää naamariin ja itselle hieman aamupalaa. Kamat oli katsottu valmiiksi jo edellisenä iltana. 15min kävelylle maneesiin, en viitsinyt hypätä selkään koska lähtö oli näin aikaisin. Kävelyn jälkeen vatsanhoitopuuro (pellavaa ja alfapellettiä) ja letitys alkakoon! Olen aika surkea letittäjä niinkun kuvista näkyy..

Sain kuitenkin jonkin sortin sykeröt aikaiseksi ja Fiinallakaan ei mennyt onneksi hermot. Valkoiset pintelit kinttuihin ja kuljetussuojat jalkaan. Tämäkin oli Fiinalle uutta, ennen ollaan kuljettu pintelit ja bootsit jalassa. Olin kyllä edellisenä iltana ne sovittanut jalkaan eikä neiti niistä mitään sanonut. Iso heppa :)

Kun kaikki oli valmiina, olin jo ihan hysteerisenä että nyt ollaan myöhässä. VIHAAN myöhässä olemista, mielummin niin että on ylipaljon aikaa, JOS sattuukin jotain. 

Fiina käveli hienosti koppiin, olemme kuitenkin pitäneet varuiksi yhtä liinaa jolla saa kätevästi sen "sullottua" koppiin jos tuleekin jotain vastalauseita :D Onneksi äiti tajusi kysyä olinko muistanut antaa Fiinalle Calmitanin (miedosti rauhoittava, ei mitään dopingia kuitenkaan :D), jonka olin siis unohtanut. No, annoin sen sille kopissa, puolet taisi mennä seinille mutta jotain se taisi nielaistakin. Sitten laitettiin Pola, jota Fiina vähän säikähti.. Raukka parka. 

Matkalla kuului kopista pientä kolinaa, joka oli todennäköisesti Pola. Hän on aika vaativa nainen. Fiina varmaan kyhjötti seinän vieressä koko matkan.. Perillä molemmat näyttivät tyytyväisiltä kopissa eikä Fiinuskakaan näyttänyt hätää kärsivältä. Otimme heppaset ulos ja kävelytimme hetken aikaa. Fiina ei sanonut mistään mitään, oli vain lunkisti.

Meillä oli ihan hyvin aikaa ja siirryimme hiljakseen maneesiin verkkailemaan. Maneesi oli aika pimeä ja vähän pelottava, pohja vähän pehmeä. Ajattelin että joo, ei tuu mitään. Tsemppasin itseni kuitenkin sille asenteelle että nyt vaan mennään mennään ja mennään. Talutin ensin Fiinan maneesin ympäri molemmista suunnista ja näytin sille paikkoja. Onneksi olimme luokan ensimmäisiä, eikä verkassa vielä ollut muita. Maneesissa oli myös peilit, jotka olivat myös uusi juttu. 

No Fii ei näyttänyt sanovan mistään mitään, ja olin ihan ihmeissäni. Nousin selkään ja pyysin äitiä varmuuden vuoksi vielä taluttamaan meidät kerran maneesin ympäri, tykkään ottaa varman päälle etenkin vieraassa paikassa.

Kaikki sujui paremmin kuin hyvin, joten lähdin verkkailemaan ihan normaalisti niin kuin kotonakin. Fi oli hyvin avuilla eikä kytännyt mitään (muuta kuin itseään peilistä :D). Kun verkkaan tuli muitakin, varoitin kaikkia että tää on nuori ja pelkää kovasti muita hevosia, älkää tulko lähelle. Mutta mitä tekee Fiinarotta?? Se ei edes katsonut muita hevosia! Ei mitään väliä vaikka muita tuli takaa tai vastaan. Kehuin hirveästi ja olin todella ylpeä lapsukaisesta. Vuosi sitten Fiina oli pelokas pikkuheppa joka ei ymmärtänyt edes taluttamisesta mitään, ja nyt olin sen kanssa vieraassa paikassa kisoissa!

Kun pääsimme kiertämään rataa, tuomaripääty jännitti hieman. En edes yrittänyt pakottaa sitä heti sinne vaan tein muutaman ymyprän keskellä ja toisessa päädyssä ja huomaamatta hivutin sen tuomaripäätyynkin. Kun tuomari vihelsi pilliin ja istuin alas harjoitusraviin, tunsin sen tunteen mikä oli tuttu Leksan kanssa kisatessa. Fiinasta tuli entistä tahmatassumpi ja jouduin vaivihkaa herättelemään sitä pohkeilla oikein toden teolla. Valitettavasti en saanut siitä irti kunnon lennokasta ja ilmavaa liikettä, vaan se lähinnä kiihdytti vaan vauhtia. Noh, ei voi midii. Halusin tehdä tästä Fiinalle mukavan kokemuksen joten en sitten lähtenyt potkimaan sitä vaan tyydyin vähän miedompaan esitykseen. Lisätty ravi oli aika öh, mitään sanomaton. Laukannostot olivat hyvät, ei tullut väärää laukkaa ja toisesta nostosta tuli 6 pistettä! En saanut radalla ratsastettua sitä kunnolla takaa eteen, kun en saanut pohkeita kunnolla läpi, joten laukassa se vähän heilutteli päätään mutta ajattelin vaan pinkin neuvoja: "Ihan sama kuinka kovaa se menee mutta sä ratsastat sitä kokoajan eteenpäin!" Täkkätä täkkätä laukat meni siis kuitenkin ihan hyvin. Toinen laukka meni niinkin hyvin että unohdin siirtyä raviin ja käyntiin! Noloa.. Noh, näitäpä sattuu. Pääsimme lopputervehdykseen ja olin niiiiin ylpeä Fiinafiinasesta! 

Valitettavasti radalta tai muusta ratsastuksesta ei ole kuvia kisapaikalta.. Olimme varmaan ainoat kenellä oli valkoiset pintelit, sykeröt ja kaikki. 

Kotimatka meni hyvin, tallilla kävelytimme hevosia vielä ja Fi oli ihan naatti, käveli turpa maassa. Henkisesti ja fyysisesti rankka päivä! Seuraavat 2 päivää Fiina saikin vain olla vapaalla ja palautua, kisojen jälkeisenä päivänä se makasi jopa tarhassakin mitä se ei ikinä tee.

Kiva kun meidän tallilla on nyt paljon muitakin kisaajia, mm. Annika ja Nando olivat samana päivänä debytoimassa estekisoissa Korpikylässä. 19.5 sunnuntaina on Korpikylässä koulukisat jonne lähtee meidän tallilta minä, Elina ja Romantika sekä Johanna ja Guba, "G-man". 

Eli ensi sunnuntain kisoihin on nyt ilmottauduttu, siellä on sama rata kuin Nastolassa. Sen jälkeen otetaan ehkä vielä yhdet kisat, ja sitten keskitytään voimaharjoitteluun ja syksyllä taas kisoihin.

Nyt täytyy varmaan puunata Fiinaa vähän enemmänkin sunnuntaita varten.

Fiinan shampoo ja sykerögeeli

Ekat biitit vihreetä!