Jouluna treenataan

Niinkuin edellisessä postauksessa tuli jo ilmi, tämä syksy on mennyt treenien osalta vähän niin ja näin. Vähän kilpailujen jälkeen meillä rupesi menemään huonommin, Fiinasta tuli tosi säpsy ja treenaaminen oli yhä harvemmin kivaa ja mukavaa. Tästä syystä oma motivaatio laski, ja kun valmentautumiseen ei tällä hetkellä ole enempää varaa, soppa oli valmis.

Yritin tehdä treenaamisesta kivaa ja helppoa, ja vähän aikaa homma toimikin paremmin. Tehtiin helppoja juttuja ja syöttelin sokeripaloja selästä. Mutta kun valmennuksiin pääsee tällä hetkellä niin harvoin (kolmen viikon välein), en saa pidettyä hommaa tarpeeksi tavoitteellisena, jolloin taas motivaatio laski. Sitten tietysti kun treenit jäävät vähäisemmiksi, oma ja hevosen kunto ja taitotaso laskee. Nyt päästiin jo ihan motivaation pohjamutiin.

Syyskuulta

Tämän lisäksi koko syksyn mulla on ollut pahoja nukkumisongelmia, esim. nytkin kello on 4:39, nukuin 3h, heräsin tunti sitten enkä saa enää unta. Nukun keskimäärin 4h sitten kun saan ylipäätään nukahdettua, joskus on vaan valvottava koko yö. Ja nyt olen ollut vielä viikon verran kipeänä, jolloin on ollut tuplasti vaikeampaa. Olen syönyt välillä melatoniinia, mutta ei se juurikaan auta. Alkusyksystä kävin lenkillä iltaisin, en oikein osaa sanoa auttoiko se. Sitten mulle tuli joku rasitusvamma jalkapöytään, joten se piti lopettaa. Ja muutenkin mulla rupee näin kylmällä vasen polvi reistailemaan niin, että sekin on esteenä.

Noh, nyt oltiin siis ihan totaali motivaatiopulassa, kunnes sain ihan huipputarjouksen jouluksi. Mun valmentaja lähtee koko jouluviikoksi etelään, ja se tarvitsee sen hevoselle hoitajan ja liikuttajan. Ainoa pulma tässä oli vaan se, että Santtu on Sipoossa, ja mä olen Lahdessa. Noh, lopulta päätettiin, että mä asun koko viikon heidän talossa, ja otan vielä Fiinan mukaan samalle tallille, missä Santtu on! Eli me lähdetään jouluviikoksi Fiinan kanssa Nevaksen ratsastuskeskukseen treenailemaan. On myös ihan superhienoa ja opettavaista päästä ratsastamaan Vaativan tason hevosella Fiinan lisäksi. Tästä tulee hyvä harjoittelureissu ulkomaailmaan Fiinalle, musta tuntuu että se on vähän mökkihöperöitynyt. Nevaksen tallissa on n. 50 hevosta, joten se tulee olemaan Fiinalle vähän shokkihoitoa.. Mutta ei auta, se on vaan totuteltava.

Nyt on siis saatu jonkunlainen ote taas motivaatiosta, ehkä tää tästä!

Tämmöset fiilikset on vähän turhan usein Fiinan kanssa.. :D

Syksyn kuulumiset

Syksyn treenit ovatkin menneet vähän vaihtelevasti. Aurinkotallin kisat menivät hyvin, Fiina opetteli vieraassa paikassa oloa ja käyttäytyi superhienosti. Verryttely oli isolla ulkokentällä, ja rata maneesissa. Maneesin pohja oli hieman pehmeä, joten se oli hieman raskas, mutta se pehmeä sopii Fiinalle paremmin kuin kova, se liikkuu paljon isommin vähän pehmeämmällä.

Niinkuin edellisissäkin kisoissa, Fiina otti kisavaihteen päälle ja rupesi esiintymään ihan toden teolla. He B rata mentiin lähes kokonaan leijuravissa, mitä en siis todellakaan edes pyytänyt. :D Fiina teki niin hienosti töitä koko radan, että en oikeastaan vaatinut radalla paljoa, kehuin ja taputtelin vain. Muutamia rikkeitä tuli, mutta se ei haitannut. Pääasia että jäi hyvä kokemus!

Tuomarin kommentti:  "hevonen on osaava mutta ratsastajaa jännittää" :D Hyvä että ainakin näyttää siltä että hevonen osaa!


Kisojen jälkeen ei sitten olla käyty missään. Ollaan treenailtu kotona, vaihtelevasti.. Pinkki on käynyt meillä nyt 3 viikon välein, mikä on kyllä tosi harvoin, ja se kyllä näkyy. Oma motivaatio on alkanut vähän horjua, kun tulosta ei tulekaan enää niin paljoa ja nopeasti. Kylmien säiden tultua Fiinasta on myös tullut taas aika säpsy, joka on myös todella rasittavaa. Luulin jo että tästä päästiin eroon lopullisesti, mutta ei näköjään.. Haastavaa treenata pienessä maneesissa kun vastaantulevista hevosista pitää säpsyä ja sinkoilla. Joten meidän syksyn treenit eivät ole nyt menneet ihan niin kuin oli suunniteltu, tuntuu että ollaan jopa otettu vähän takapakkia. Olen myös juoksuttanut nyt aika paljon, siinä se on todella hyvä ja rauhallinen. 

 

Fiinan uudet alumiinikengät

Kengitys meillä muuttui siten, että laitettiin alumiinikengät joka jalkaan. Tämä paljon kevyempi kenkä on toiminut todella hyvin! Ensinnäkin etujalat ovat olleet täysin kuivat, ei minkäänlaista nestettä vuohisnivelissä tai jänteiden seudulla. Toiseksi, Fiinan askel on keventynyt huomattavasti. Väistöt, avot ja sulut ovat helpottuneet, ja ylipäätänsä askeleesta on tullut lennokkaampi ja takajalat ovat nopeutuneet.  

Suosittelen kokeilemaan, kenkien hinta on n. 2x normaali rautakengän hinta, ja kestävät kyllä ihan yhtä hyvin kuin rautakin. Esim. Fiina tarhaa hiekkatarhassa 7h/pv (kaivelee myös jonkin verran kuoppia) ja liikkuu tällä hetkellä maneesipohjalla. Kivisiä maastolenkkejä nämä eivät ehkä kestä, mutta meillä nyt ei tällä hetkellä sellaisia mahdollisuuksia olekaan. Vaihdoin myös kumikuolaimen takaisin normaaliin kolmipalaan, kun se rupesi käymään niin vahvaksi sillä kumilla. Sen kuolaimen tarkoituksena olikin opettaa se tukeutumaan kuolaimeen, mutta nyt pitäisi jo voida kantaa itse itsensä paremmin, jolloin herkempi ja rautaa oleva kolmipala on parempi.

Corollan liekkitarrat :D

Fiina sai myös elämänsä ensimmäisen klippauksen! Se ehti kasvattaa niin hervottoman talvikarvan että sille oli pakko tehdä jotain. Annettiin sille Domosedan ja korvat täyteen pumpulia. Päädyttiin klippaamaan vain tuollainen niukka vauhtiraita, koska se kuitenkin palelee herkästi, enkä halua siihen yhtään lisää virtaa :D Rauhoituksen ja stressin takia se hikosi tooodella paljon, joten rajoista tuli hieman epätasaiset.. Mutta eipä se haittaa, kyllä tuokin on helpottanut jo meidän elämää. Yllättävän hyvin se kuitenkin sieti toimenpiteen.

onnistunut treeni pitkästä aikaa!

Nyt koitetaan saada taas motivaatiosta kiinni ja takaisin kunnon treeniin, että ollaan keväällä valmiita debytoimaan He A:ta. Jouluksi onkin ehkä tiedossa tehotreeniviikko, siitä lisää myöhemmin kun asia varmistuu!